Ilokseni olen ymmärtänyt, että niiden onnistumisen takana on vain yksi asia tai ihminen - minä itse.
Ketään en voi onnettomasta olosta syyttää, ketään en voi velvoittaa tuottamaan tai tuomaan minulle onnea. Itseni voin velvoittaa ja syyttääkin, jos on oikein kurjaa - mutta olen itse kuitenkin avain kaikkeen mitä minulla on tai mitä minulla ei ole.
Oman itsen tutkiskelu ei ole helppoa, paljon helpompaa on syyttää kumppania ja perhettä kurjista oloista. Tai naapureita, kaupassa kiljuvia mukuloita, typerää työyhteisöä ja niin edelleen.
Tuosta kaikesta itsensä irti repäiseminen on parasta, mitä voi itselleen tehdä.
Onni on pieniä asioita, se ei tarkoita etteikö minun elämässäni olisi ikäviä tapahtumia tai elämäni olisi vaan pelkkää positiivisuutta. Ei sinne päinkään, elämään mahtuu elämänmakuista tapahtumaa ja touhua, niin iloa kuin syvää surua.
Kaikella on kuitenkin tarkoituksensa ja mikään ei tapahdu minulle sattumalta. Olen kiitollinen jokaisesta päivästä, jonka saan. Se ei ole itsestään selvyys - elämä, tässä hiilipuvussa.
Niin, vaikka varmaan tiedättekin, että ajattelen ettei elämä ole vaan tämä mitä nyt elämme - aikaa ei ole ja siksi tavallaan elämä ei koskaan lopu, vaikka "hiilipuku" ei jaksaisikaan.
Suuresti on helpottanut se, että on päästänyt irti. Aina ei voi kontrolloida asioita, suunnitella ei kannata kovin pitkälle ainakaan. Haaveita ja toiveita voi sysätä haluamaansa suuntaan esimerkiksi varaamalla kalenteriin mielenkiintoisen koulutuksen.
Huomaan olevani tuon myötä paljon rauhallisempi ja vähemmän huolestunut tulevaisuudesta. Jokainen päivä on uusi seikkailu.
Meillä kaikilla on varmasti menneisyydessä asioita, ja tapahtumia, jotka ovat satuttaneet ja muuttaneet paljon sillä hetkellä ja vuosiksi sen jälkeen. Meidän mummu usein sanoi, se on se kun se on. Niinpä niin ja sinne se saa jäädä! Mitäpä niitä mukanaan kuljettaa sellaisenaan ainakaan. Jos aina vaan on kiinni vanhoissa, niin unhotaa elää tässä ja nyt.
Jos on selvitettäviä asioita, niin jostain aloittaa - kaikkea ei voi kerralla hoitaa, mutta pienissä erissä sekin menee.
Lisäisin vielä oikeuden puolustautua. Oletko ollut aina se joka huolehtii loppuun saakka, oletko ollut se joka ottaa vastaan kaikki "roskat" ja ryöpyt, oletko se joka tekee sovinnon vaikket olisi riitaa tehnytkään, oletko se joka kynsin hampain pitää kiinni kaveruudesta vaikkei enää vuosiin ole mitään oikeaa yhteyttä ollutkaan. Niin, päästä irti ja levitä siivet - sinun elämäsi on juuri nyt.
Samalla, kun etsit onneasi ja siihen aktiivisesti pyrit, niin todellakin olet taistelussa negatiivisuutta vastaan. Täyttä työtä voin todeta! Negatiivisuus on todella tarttuvaa ja siihen on helppo mennä mukaan. Se tuntuu joka solussa, niin ettei edes veri kierrä.
Lehdet provosoivat ja uutiset tööttäävät lamauutisia ja ikävänsävyisiä juttuja ja negatiivisuudesta elävät jakavat niitä kaikille, jotta pahaolo lisääntyy. Myös kehon stressitaso nousee niin korkeaksi ettei sitä saa purettua edes kehoa rääkkäävällä liikunnalla. Tunteisiin jää kiinni, ja negatiiviset tunteet sairastuttavat kehon. Maailmankaikkeus alkaa värähdellä pelkkää ikävää ja negatiivista.
Käännetään värähtely positiiviseksi, välittämistä aidosti - kiinnostusta toisesta ihmisestä, iloitaan toisen ilosta ja onnistumisesta. Niin, ja sehän ei maksa mitään, antaa vaan hyvän mielen ja ilo, valo sekä kiitollisuus lisääntyy.
Kiitoksella on myös suuri voima. Kiitoksesta kiittämiseen ei tarvitse ajautua, mutta kun on aihetta hyvään palautteeseen tai kiitokseen, kun toinen on sinun hyvääsi ajatellut tai jotain sellaista huomioitavaa tehnyt - osoita se. Kiitos lämmitää - ja sen voi hyvillä mielin ottaa vastaan.
Viikonloppuna sain aloittaa hienon uuden koulutuksen, perinteisen jäsenkorjauksen. Mielenkiinnolla odotan hoitojen tekemistä ja itsekin olen varannut aikaa omiin hoitoihin. Uskon, että hoidon vastaanottaminen on myös osa hoitajaksi tulemista.
Ihanaa on, että teemme opiskelua paljon juuri toistemme hoitamisen kautta. Jokainen keho on erilainen ja jumien purkaminen kehon osista on vapauttava kokemus.
Jännittyneet lihakset muutavat koko kehon lihaksiston tilaa ja erilaisia lukkoja ja pinnetiloja syntyy.
Lempeällä, mutta voimallisella hoidolla saadaan lihaksienkin kautta jo rentoutta kehoon ja kineettisen ketjun paraneminen ja parantaminen alkaa kuin itsestään.
Mielenkiintoinen ja uskomattoman rentouttava kokemus oli vastaanottaa hoitoa, vaikka olemme aivan vihreitä untuvikkoja jäsenkorjauksen maailmassa.
Pohdintaa toiseen koulutukseenkin on jo aloitettu ja muutamiin kysymyksiin olen vastauksia saanut rakennettua. Identiteetin rakentaminen alkaa ajattelusta, ja pohdinnasta. Haasteita kevääseen, niitä on luvassa.
