Miten pysyä omassa voimassa kun muutoksia on ilmassa

Vuosi 2018 ....

Helmikuun kuulumisiakin jo päivitin, mutta jäin vielä maistelemaan tämän vuoden tunnelmia.

Lupasin itselleni ylittää mukavuusrajojani tänä vuonna.

Tammikuussa se alkoi, se rajojen muokkaus....

Otin itselleni avaimen kuntosalille ja päätin, että nyt pitää alkaa huoltaa lihaskuntoa. Reippaana olen sieltä liikettä hakenut kerran viikossa kivan kaverin kanssa aamusella ennen työpäivää.
Uskomatonta, mutta totta se tuntuu tosiaankin oikein mukavalle saada omaa kehoa liikkumaan eri tavalla ja vastaliikkeitä työssä tuleville liikkeille. Lihaskalvot tykkäävät ja voimakin tuntuu lisääntyvän.
Edellisistä kuntosalikäynneistä onkin vierähtänyt aikaa ennen tätä vuotta, silloinkin ystävättären kanssa, mutta vuosiluku lienee 1994.... 

Kuvan kakku on sitten taas aivan erilainen ylitys. Enni toivoi yksisarviskakkua synttäreilleen ja äidin taidot laitettiin koetukselle. Yksisarvisethan ovat niin ihania, totesi tyttökin ja niinhän ne ovat totesin ja tein parhaani, se riittäkööt. Kakkutaiteilu on kivaa vastapainoa kaikelle muulle, kun siihen vaan on aikaa.

Hieman haastavampi ajatus tulikin sitten vasta hetki sitten tai oikeastaan ajatustyön tulos palkittiin.
Syksyllä hoitolastani varastettiin kukkaro jossa oli rahaa melko paljon, menetys oli niin minulle kuin tuttavalleni, joka oli valmistanut ihania koruja. Kukkarossa oli kassa, jossa oli koruista saadut maksut. Ilmeisesti joku keksi kukkaron olinpaikan ja sai helppoa rahaa. Tuolloin päätin, että minulle tulee liikkeeseeni valvontakamerat.
Tein kauan ajatustyötä siitä, etten voikaan luottaa kanssakulkijoihini sataprosenttisesti. Tunsin surua ja se oli minulle suuri menetys, että joudun tavallaan epäilemään ja valvomaan omaisuuttani kuin haukka.
Kamerat hankittiin ja mieheni kanssa laitoimme kamerat paikalleen. Asiakkailta sain positiivista palautetta, että valvonta oli laitettu ja kieltämättä se tuntui helpottavalle, että hoitotilasta näin kuka ovesta tulee sisään.

Pikemmin kuin arvasinkaan kamerat olivat tosi työssä......

Kuukauden päivät asennuksesta, kassakone oli väännetty auki ja yöllinen vierailija oli tyhjentänyt pohjakassan. Kolikkoja oli naamioituneelta varkaalta hanskan peittämistä käsistä putoillut lattialle ja aamun näky oli säikäyttävä.
Kuvamateriaali saatiin kuitenkin poliisille ja toivotaan, että tekijä jää kiinni.

Myös ihmissuhteet ovat joskus haastavia....
joskus voi tahtomattaan joutua tilanteeseen, jossa koetetaan saada valitsemaan puolta tai mustataan tai syytetään kolmatta henkilöä.

Olen aina suuresti ihaillut niitä ihmisiä, jotka diplomaattisesti asettuvat tilanteen ulkopuolelle ja ohjaavat osapuolta itse ratkaisemaan ongelmat ja luottamaan elämänkulkuun, että polullemme annetaan erilaisia kohtaamisia.
Ilokseni huomasin kehittyneeni ja oma voima pitää.....

Omassa voimassa voi pysyä paremmin, kun asettaa tunteet toissijaisiksi. Pitäytyy faktoissa ja asiassa, oma voima katoaa jos kovasti miettii....mitä jos, entä sitten, jospa .....
Monesti keskitän hengitykseni jalkapohjiin, ikäänkuin hengittäisin jalkojen pohjasta suoraan maahan. Ajatus, kun alkaa touhuta omiaan se vie niin korkealle etteivät jalat enää pysy maassa.
Ihanat kanssakulkijat ovat myös valtava voimavara ja auttavat sinua ja minua jäsentämään ajatuksia ja asioita. He ovat loistavia kuuntelijoita, kun vaan osaat kertoa ja puhua.... kukaanhan ei ole ajatustenlukija. Myös tekeminen auttaa, keskity johonkin käsillä tekemiseen tai liikkumiseen, oma voima on vain sinun käytössäsi.

Ihanien ystävien lämpimät ajatukset saivat hieman riepotellun energian taas takaisin raitelleen ja on ihana jatkaa omaa työtä ja polkua.
Elämme tässä ajassa jatkuvassa muutoksessa, niinpä.... välillä omasta tahdosta tai sitten muutoksia järjestetään aika ajoin joko vastoinkäymisten tai epämiellyttävien yllätysten kautta, mutta myös positiivisten ja empaattisten yllätysten kautta.

Elämänmakuista elämää....

Mielenkiinnolla seuraan juuri nyt kuumana käyvää rokotekeskustelua, hoitajien pakkorokotuksista. Huomenna lakimuutos astuu voimaan....
Toivoisin suuresti, että jokainen saisi rokotevalinnan tehdä itse ja vapaaehtoisesti, jään seuraamaan....

Iloa ja valoa,
Omassa voimassa ....

Helmikuun lopun kuulumisia

Aikaa on vierähtänyt työn, opintojen ja kurssien lomassa. Uusia oppejakin on tullut ja paljon osaamista ja oppeja olemme rakentaneet perinteisen jäsenkorjauksen koulutuksessa.

Kuppausta olin oppimassa Kaustisilla ja tuota vanhaa upeaa hoitomuotoa olen saanut myös nyt tehdä ja itsekin säännöllisesti kuppauksessa käyn.
Ehkäpä se olikin juuri tuo tämän illan kuppaus, kun kirvoitti kirjoittamaan kuulumisia.

Verikuppauksesta on monenlaisia käsityksiä, mutta se tosiaan on meidän suomalaisten vanha perinnehoito. "Paha veri" otetaan pois. Hiilidioksidipitoinen kapillaariveri ääreisverenkierrosta päästetään valumaan pois ja keho alkaa hapettua paremmin ja samalla myös lihasten kireys ja paine saadaan helpottumaan.
Monet kupit laitetaan aivan samoihin kohtiin kuin missä on kiinalaisen lääketieteen mukaan akupisteet. Myös suoliston alue hoidetaan ja aktivoidaan lymfakiertoa sekä kuona-aineiden poistuminen kehosta nopeutuu.
Monet kysyvät, että tekeekö hoito kipeää.
Vastaisin, että se ei oikeastaan ole kivuliasta. Kuppien tekemä paine tuntuu kiristävältä ja kuppauskirveen tekemät haavat saattavat kirpaista tai tuntua hieman kirveleviltä.
Hoidon aikana lihasten kireys ja tuo kehon paine alkaa laskea ja olo on aivan huikean hyvä. Keho on virkeän levollinen ja joustava. Haavoilla voi olla pientä kirvelyä mutta ne paranevat pian, sillä kuppauskirves on terävä ja tekee erittäin puhtaasti haavan jonka reunat ovat suorat ja siksi haavat menevät kiinni melkein välittömästi.

Tässä kuvassa on oma kuppauskirveeni, se on minulle tehty ja sitä huollan ja hoivaan, jotta ihmiset saavat apua vaivoihinsa.

Kuppauksesta saattaa herkkiin kohtiin ja jumikohtiin jäädä hetkeksi mustelmanoloisia jälkiä, mutta ne vaalenevat muutamassa päivässä.

Suosittelen lämpimästi kupparilla käyntiä!


Hoitopiste Keijunkuun kurssivalikoimaan on tullut myös uutena Intialaisen päähieronnan kurssi. Aivan ihana päiväkurssi, joka antaa valmiudet tehdä päähierontaa.

Päähieronta on mainio hoitomuoto ja erittäin rentouttava, ja nestekiertoa lisäävä hoito. Jo lyhyenäkin hoitona vähentää stressiä ja vapauttaa endorfiineja kehosta ja alkaa hoitaa kokonaisvaltaisesti kehoa.

Ajatuksissa on muitakin kursseja ja edelleen tulevat jatkumaan gua sha sekä vauvahieronnan kurssit.


Kotona pupuvauvat ovat kasvaneet ja ovat perheen hellittävinä sylissä. Ihanaa stressin hoitoa rapsutella pehmoista turkkia. Isäni usein sanoi, että lapsella tulisi olla lemmikki. Olisi joku jolle kertoa murheet, eläin kuuntelee ja antaa rakkauttaan vilpittömästi. Sitä voi rakastaa ja helliä, huolehtia ja sylitellä.

Ai, niin ja se Merjan viimeisin ihmiskoe. .... Olen ostanut marraskuussa maadoituslakanan ja nukunut sillä siitä lähtien.
Olen nukkunut erinomaisesti, huonosti nukuttuja öitä ei juurikaan ole.
Pitkien työpäivien jälkeen saattaa koko keho tuntua sille, kuin se olisi maitohapoilla ja aivan lopenuupunut. Yön jälkeen keho on palautunut ja olo erinomainen, kipuja tai särkyjä ei ole.
 Aluksi nesteitä poistui runsaasti ja aineenvaihduntaan vaikutusta oli myös.

Mielenkiinnolla odotan verikokeita, joita on tulossa. Onko kehties vaikutuksia myös siihen. Maadoituslakanan sanotaan myös elvyttävän verenkiertoa ja vähentävän tukosten riskiä. Keho hapettuu myös tällä paremmin ja siksi myös jumit poistuvat.

Maadoituslakana on luonnonmateriaalia ja siihen on kudottu hopealankaa. Se väreilee hennosti kun illalla menee nukkumaan ja pian vaipuu ihanaan sikeään uneen.

Tätäkin voi lämpimästi suositella, varsinkin jos kehossasi on kipuja tai nukut huonosti.

Ihanaa kevättä odotellessa.....