Monessa yhteydessä minulta on kysytty, missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua tai tee itsellesi suunnitelma viideksi vuodeksi.
Se on ollut aiemmin minulle kovin haasteellista ja vieläkin se on, se ei ole helppoa. Haluan elää tässä ja nyt! Haluan uskoa myös siihen, että eteemme annetaan mahdollisuuksia ja kun sellainen tulee, ja se vähänkin jossain resonoi, tartu siihen ja anna mennä.
Tämä on asia, joka minussa muuttui työpaikkakiusaamisen jälkeen. Aluksi etsin jotain uutta ja sitten kun sellainen tuli eteeni, tartuin siihen. Levitin siivet ja seurasi hyppy tuntemattomaan kuitenkin luottaen ja uskoen, että kaikki järjestyy. Se on se tunne sydänalassa, luottamus ja rauha. Ymmärrys, minulle on annettu yksi ainoa elämä, arvokas, hauras ja herkkä. Kunnia siitä, että voin tehdä jotain sellaista mikä juuri minusta tuntuu hyvälle.
Kuulostaako siltä, että sinulle se ei ole mahdollista? Mikä sinua estää? Onko se oma peilikuva suurin este? (minulle se oli vuosikausia ja ajattelin, että kaiken tulee olla suunniteltua. Elämällä varmaan olikin tämä parempi suunnitelma minua varten ) Onko se raha? Onko se sukulaisten tai tuttavien mielipiteet?
Lainaus Walt Disneyltä, on totta sanasta sanaan.
Ajattelisin, että suurin este olemme me itse. Kuitenkin monen elämässä tulee pysähdyksiä, jolloin suuntaa on mahdollista muuttaa. Se on kuin kaksiosainen ennuste, voit jatkaa huonoa tietä tai tehdä muutoksen nyt. Toki näitä pysähdyksiä on joskus tultava useita ja niitä on kuunneltava herkästi, mitä ne juuri minulle kertovat. Pysähdyksiä tulee vielä vaikka tuntee, että polku on oikea - pieniä korjausliikkeitä.
Rahakin voi olla se minkä ajattelee olevan este. Joskus kuitenkin riskin ottaminen kannattaa, vyötä on vedettävä hetkeksi napakasti kireemmälle - mutta etkö tekisi sitä, jos sinulla on mahdollisuus (ei niinkään saavuttaa unelmia) vaan elää unelmaasi. Kaikki on suhteellista, mitä elämääsi -siihen ainutlaatuiseen, arvokkaaseen, juuri sinulle annettuun elämääsi haluat. Raha jonka ehkä sijoitat saadaksesi elämääsi ripauksen ylellisyyttä, samaa heimoa olevia ihmisiä ja vapautta - voin kertoa, on tullut moninkertaisesti takaisin.
Kaikki on kuitenkin varsin yksinkertaista, jos niin haluat. Ilmaiseksi mitään ei saa, ja tutussa, turvallisessa voi olla helpompi pysyä. Esimerkiksi siinä kuukausiansiossa, jolla juuri ja juuri selviää arjen kuluista, töihin - kotiin -kauppaan tai töihin - kauppaan - kotiin kuviossa. Sinä valitset!
Näivettyä, kuolla pystyyn, ilman mitään kipinää mihinkään. Surullista! Olen kuullut senkin, ettei ole aikaa tai perheessä toisella on enemmän menoja.
Unelmointiin, haaveisiin ja tavoitteisiin on aikaa! Ja kun ensin unelmoi, uskoo niihin vahvasti ja himpun verran sysää matkaan - oikeaan suuntaan, niin aikaa on vaikka mihin. Ja uskokaa tai älkää, aikaa alkaa olla vaikka mihin.
Joku viisas lausui näin : "Muutosvastarinta on suurinta silloin, kun muutosta eniten tarvitaan"
Olen elänyt unelmaani yli kuusi vuotta, vieläkin tunnen sen ensimmäisen tunteen vatsan pohjassa. Olin päättänyt, että hakeudun pois työpaikasta jossa olin kiusattu. Uskoin, että pääsen pois sieltä. Soitin puhelun (vieläkin kyyneleet nousevat silmiin, koska vastaanotto oli aivan uskomattoman ihana), vielä hakemus virkavapaasta .... siitä se alkoi. Eheytyminen ja usko palasi takaisin, olen arvokas, osaava ja minulla on elämä ilman päivittäisiä kyyneleitä.
Se tunne, kun koitti päivä että irtisanominen vanhaan paikkaan piti jättää. Se huikea tunne, rakkaiden ystävien ja puolison sekä vanhempien tuella. Se oli vapaata pudotusta tuntemattomaan, mutta ilman kyyneleitä ja vankka tuki takana.
Viikko siitä kutsu työpaikkahaastatteluun ja luvattu sijaisuus vaihtui vakityöpaikkaan. Mikä uskomaton kädenojennus minulle, jonka itsetunto oli syöty pala palalta joka työvuoroisilla puhutteluilla ilman syytä.
Kanssakulkijani huomasivat että työpaikan takia ei ollut kyyneleita tarvinnut vuodattaa enää lainkaan. Ilo oli palannut! Alkoi opiskelut luontaishoitajaksi, sekä oman itsen hoito täydentyi ihanilla vaihtoehdoilla. Verenperintönä saadut taidot saivat koulutuksen ja sisällön, tervetuloa takaisin Merja.
Rakkaat ihmiset uskoivat minuun, uskoin taas itseeni ja jalat vahvistuivat seisomaan ilman että polvet tärisivät.
Matkalla on paljon ihmisiä kadonnut elämästäni, mutta paljon on myös tullut. Varmasti enemmän olen saanut kuin menettänyt. Sain luontaishoitajan todistuksen, erikoistuin klassiseen vyöhyketerapiaan, opiskelin energiahoitoa, kurssittauduin ja kouluttautuminen jatkuu edelleen. Sain oman hoitolan, rahasta oli silloin tiukkaa. Ajattelin, että nyt laitan sen summan kiinni toiminimen perustamiseen ja hankin tarvittavat välineet hoitolaan. Se oli tilaisuus, johon tartuin. Hoitopiste Keijunkuu oli totta.
Matkalla on tullut myös ihania juttuja, LR tuotteet ja upea tiimi, lisäansioita sekä koulutuksia. Kannatti tarttua ystävän tarjoukseen vaikka kovasti ensin vastustin.
Ihanan Ihmisen yhteydenotto ja tarjous toteuttaa minun yritykselleni logo, jonka voin brändätä yritykselleni. Hoitopiste Keijunkuu on ottanut isoja askeleita.
Nyt tartuin tilaisuuteen, jonka sai aikaan samanlaisia kutkutuksia vatsan pohjassa. Maailman laajuinen matkailuklubi, alennuksia matkoista, hotelleista ja niin edelleen. Myös mahdollisuus saada matkoista etuja sekä ansioita. Miksi en olisi uskaltanut, pieni sijoitus -vaikkakin taas meidän perheellemme suuri ja se tietää tarkkaan elämistä, mutta mahdollisuus matkustaa. Perheeni rakastaa matkailua, haaveilemme uusista kohteista. Nyt se tulee olemaan mahdollista, sillä summalla jonka laittaisimme all inclusive matkaan kaikista edullisimpaan kohteeseen, voimme saada luksus tason loman ja nauttia siitä hetkestä.
Nyt oli mahdollisuus lähteä alkuvaiheessa mukaan, paljon on muitakin jotka uskovat ja se on varma, että kun nämä ihmiset tulevat yhteen niin se myös toteutuu.
Rohkaisen teitä kaikki ihanat ottamaan uusia haasteita, rakentamaan mahdolliseksi unelma.
Se on mahdollista, ja meillä on vain yksi elämä. Tässä ja nyt.... sitku, mutku ja eikun, keikun ....
Haluan tehdä asioita juuri nyt, rohkeasti ja sellaisia joita oikeasti haluan.
Perheemme pysähdyskohta oli juuri, menetin isäni ja mieheni menetti äitinsä - se konkretisoi sen, että meille annetaan elämä ja se otetaan pois meiltä, se on korkeammassa kädessä - elämän pituus. Laatuun voimme vaikuttaa sekä siihen millä filosofialla sitä elämme.
Tervetuloa elämän aalloille!
