Kukkaterapian lumoissa

Tri Edward Bach sanoo näin:

”Terveys on perintömme ja oikeutemme. Se on täydellistä ja kokonaisvaltaista yhteyttä sielun, mielen ja kehon välillä; eikä se ole vaikeasti saavutettava kaukainen ihanne, vaan niin helppoa ja luonnollista, että se on jäänyt monilta huomaamatta.”

Tri Bach löysi 38 uutetta, jotka ovat jokainen tarkoitettu tiettyyn erityiseen tunnetilaan tai mielentilaan. Hän kehitti myös viiden uutteen yhdistelmän, jota hän kutsui Rescue Remedyksi (suom. Aputipat), se on suunniteltu vaikeita ja vaativia tilanteita varten.

 38 uutteesta 37 on tehty yksittäisistä villikukista ja puiden kukinnoista. Poikkeus on Rock Water (Kalliovesi), joka on tehty luonnonlähteen vedestä, jossa on parantavia ominaisuuksia. 

Kukkauutteet, kuten muutkin luonnollisen lääketieteen muodot, perustuvat siihen, että ne hoitavat itse yksilöä, eivät sairautta tai niiden oireita. Ne työskentelevät erityisesti tunnepuolen kanssa. Niinpä kaksi henkilöä, joilla on sama vaiva, kuten vaikkapa nivelreuma, voivat hyötyä aivan eri uutteista. Toinen voi olla alistunut sairauteensa, kun taas toinen saattaa olla kärsimätön sen suhteen, kumpaankin tilanteeseen sopivat eri uutteet.

Uutteiden teho ei perustu negatiivisten asenteiden tukahduttamiseen, vaan niiden muuttamiseen positiivisiksi, jolloin stimuloidaan yksilön omaa mahdollisuutta parantaa itsensä sekä vapauttaa fyysinen järjestelmä toimimaan täysin sairautta ja stressiä vastaan.

Ihmisten ei tarvitse olla fyysisesti sairaita hyötyäkseen uutteista. Monet meistä käyvät läpi väsymyksen aikoja, jolloin negatiivisuus hiipii sisään; näinä aikoina uutteet ovat korvaamattomia, koska ne palauttavat tasapainon ennen fyysisten oireiden ilmenemistä.

Plaseboako? Ei enempää kuin muillakaan lääkkeillä. Uutteet toimivat tehokkaasti sekä eläimillä että vauvoilla, samoin ne auttavat skeptisiä ihmisiä, jotka kokeilevat niitä viimeisenä keinona. Kasvitkin hyötyvät  uutteista; puutarhurit ovat huomanneet, että Rescue Remedyn antaminen uudelleenistutuksen yhteydessä auttaa kukkaa kukoistamaan muuton jälkeen.

 
Tutustuin itse jo kauan sitten kukkauutteisiin, Frantsila on tehnyt suomalaiset uutteet ja mielenkiintoisia nekin ovat.
 Nyt taas opiskellessa luontaishoitajaksi saimme opiskella kukkaterapiaa ja minut on hurmattu! Kukkauutteet toimivat ja vahvistavat sekä virkistävät. Unimaailma on vilkasta, mutta mitäpä se haittaa, että toisessa todellisuudessa asioitaan pohtii ;).

 Olen jo nyt vakuuttunut, että kukkaterapia ja kukkauutteet ovat vahvasti osa minun elämääni ja hoitojani. Kukkauutteita voi nauttia tippoina veteen laimentaen, muutamia tippoja suoraan liuoksesta tai ulkoisesti kehoöljyssä.
 Tervetuloa tutustumaan kanssani kukkaterapiaan!

Haaveile suuria

                                                                 Haaveile suuria,
                             vähän liian suuria, ainakin kokoa liian isoja..... Ai miksi?

No siksi, että voit kasvaa haaveisiisi. Haaveile isosti, pienesti ja sopivasti.

Haaveet antavat elämälle merkityksen, niitä voi tarpeen tullen päivittää. Haaveile, tavoittele, tee tavoitteita......

Haaveet antavat iloa ja valoa elämääsi, hellivät sydäntäsi. Saavat naurun hersymään, hymyn kasvoillesi valaisemaan ja kehystämään kasvojesi aurinkoa.





Haaveillen suuria maanantaina 4.3.13......

Tällä polulla....

      Elämä on mielenkiintoinen polku.......

Ajattele, olet etuoikeutettu sitä polkua kulkemaan. Astumaan askeleita polullasi, tekemään itse valintasi niin ne huonot kuin hyvätkin.
 Polullasi toistuvat samat asiat niin kauan kunnes olet oppiläksysi ymmärtänyt. Kuuntele saamiasi viestejä, herää ajattelemaan, tunnistamaan tunteita - elämään ne läpi, pelkäämättä, kohdaten kipeitäkin asioita.
 Olo kirkastuu kuin lähteen vesi, elämä maistuu ihanalle joka hetki kaikkine haasteineen ja vastoinkäymisineen.... aito on aitoa, elä, ja koe.

Omaa polkuani tallustan, välillä se on selkeä, välillä usvainen ja haasteellinen. Rakastan nyt itseäni enemmän kuin vuosiin. Polulta on löytynyt jotain uutta, paljon vanhaa ja uudelleen puhdistettua, paljon piilotettuja tunteita. Iloa ja surua, naurua ja itkua. Ihania vastakohtia, elämää. Kiitos siitä, polulla on ihana kulkea, sukat on riisuttu, kengät on kädessä.... siispä kohti uusia seikkailuja.

Esimerkki välittämisestä parhaimmillaan

 

Aki Wequ Nylund 

postasi jo toukokuussa facebookin statukseensa näin:

Just. Kävin lähikaupassa (siis Alepa) tankkaamassa puolityhjän jääkaappimme sisältöä ennen viikonlopun työrupeamaa, ja poistuessani kaupasta lähestyi minua uloskäynnin välittömässä läheisyydessä n. 12-vuotias paikallinen räkänokka.
Tämäkin kaveri on pyörinyt kaupan nurkilla useasti tupakkaa ja milloin mitäkin pummaten, muiden samaan ikäluokkaan kuuluvien opiskellessa ahkerasti kivenheiton päässä sijaitsevassa oppilaitoksessa. Seurasin poikasen lähestymistä kauppakassia roikottaen, ja odotin mitä tuolla esipuberteetin kukkasella on mielessä. "Voisitsä käydä ostamassa mulle sikspäkin karjalaa ja punasen äl-ämmän, sellaisen isomman askin?", kysyi nykyinen / tuleva sosiaalitapaus rutistaen ryppyistä kahdenkympin seteliä likaisessa teinipojan kädessään.
Katsoin pikkumiestä arvioiden ja mietin että eikö se muista kysyneensä minulta tätä samaa noin 20 kertaa vastaukseni ollessa aina sama puolityly ja huvittuneen kielteinen? Nappasin kaverin kaksikymppisen ja laitettuani ostoskassini säilytyslokeroon, marssin takaisin tuonne S-ryhmän ostoparatiisiin. "Äläkä sitten yritä vittu oharia, tai mä vittu teen.... jotain!!!" - huuteli kaveri perääni kun nappasin ostoskorin sisäänkäynnin vierestä.
Kassalla pakkasin ostokset keltaiseen alepan mainoskassiin, iskin silmää kassatytölle hänen ihmetellessä silmillään ostoksiani, ja painuin kaupan ulkopuolelle jossa varhaisteini jo odotteli kiilto silmissään.
Kun kaveri sitten avasi "ostoskassinsa" hamuten sen sisältöä, pääsi hänen suustaan sihisevä "Mitä vittua...", kun hän tuijotti muovikassinsa pohjalla odottavia kahta Smurffi-limupulloa, sipsipussia, valion suklaatuuttia ja läjää Muumi-tikkareita. Lämäytin kaverille saman rypistyneen kaksikymppisen takaisin, ja sanoin että nyt ostoskassisi sisältö vastaa minun näkemystäni hänen ikäisensä vaippapöksyn perjantai-llanvietosta, ja kehotin laittamaan yhden vihreän Muumi-tikkarin suuhun (ne on parhaita!) ja lähtemään jolkottamaan kotiaan kohti, ennenkuin suklaatuutti sulaa muovikassissa syömäkelvottomaksi. Muistutin vielä illan lätkämatsista ja kehotin säästämään herkkuja myös otteluun. Annoin vielä matkamuistoksi puhelinnumeroni todeten että jos esim. terve moottoriharrastus kiinnostaa itsensä tuhoamisen sijaan, niin saa soitella 24/7.
Kaveri tuijotti minua naamafinnit hehkuen, ja sanoi hassunkuulloisella ja ikäiseltään todellakin kuullostavalla kimeähköllä äänellä "kiitti...ööö.. ja... öh... hyvää viikonloppua", tunki kaksikymppisensä takaisin taskuun ja lähti kohti kaupungin vuokrakiinteistöjä joissa hän nähtävästi vanhempiensa kanssa (toivottavasti) asustelee.
Katselin hetken tuon nuorisotoivomme askellusta märällä ja halkeilleella asfaltilla, ja ajattelin ettei ikinä saa luovuttaa toivoa oman elämänsä suhteen, eikä koskaan saa lakata välittämästä itsestään eikä kanssa-ihmisistä. Ei koskaan.
 

Muutama päivä sitten status päivitys sai uutta suosiota, ja tykkääjiä jo 51254.... Aki oli siis välittämisen malli monelle, mutta haastankin meidät kaikki olemaan yhtä rohkeita kuin hän. Aloitetaan jo tänään, VÄLITÄ SINÄKIN LÄHIMMÄISESTÄSI JO TÄNÄÄN.