Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Tunteiden vuoristoradalla



 Surun ja tunteiden vuoristoradan pyörteissä tulevat avuksi ihanat kukkatipat ja tunnetaulukko.
Tärkeää on tuntea, se on kaiken A ja O. Kaikki tunteet ovat tervetulleita ja vapauttavia, niin kauan kun niihin ei jää kiinni. Sitä olen opetellut paljon viime vuodet ja onnistunutkin paljon paremmin kuin aiemmin elämässäni.
 Haluan tuntea ja voimaantua omassa voimassani, tarvitsen siihen oman aikani ja tapani. Hiljaisuus, villasukat, kynttilät palamassa. Keho tuntee voimakkaasti ja lihakset tarvitsevat lämpöä ja hellää kosketusta antaakseen tunteiden tulla ulos. Itku on herkässä. Koti on paras ja turvallisin paikka tuntea.

Tunnetaulukko on minulle suuri apu ollut monessa hetkessä ja se aina antaa uusia näkökulmia asioihin. Mitä pienempi numero sen parempi tunne!

TUNNETAULUKKO:
22. Pelko, Suru, Masennus, Epätoivo, Voimattomuus
21. Epävarmuus, Syyllisyys, Arvottomuus
20. Mustasukkaisuus
19. Viha, Raivo
18. Kostonhimo, Katkeruus
17. Suuttumus
16. Lannistuneisuus
15. Syyttämisen halu
14. Huolestuneisuus
13. Epäileväisyys
12. Pettyneisyys
11. Nujertuneisuus
10. Turhautuminen, Ärtymys, Kärsimättömyys
9. Pessimismi
8. Kyllästyneisyys
7. Tyytyväisyys
6. Toiveikas
5. Optimismi
4. Myönteinen odotus, Myönteiset ajatukset
3. Innostus, Onnellisuus
2. Intohimo
1. Ilo, Voimaantuminen, Vapaus, Rakkaus, Kiitollisuus

Kuljemme suruprosessissamme eri tahtia, ja prosessin vaiheet kulkevat limittäin ja lomittain, rinnakkain ja päällekäin.
Haluan tuntea, minäkin tunnen ja koen, minunkin prosessini etenee omaa tahtiaan - kunhan saan sille tilaa. Olenhan se perheen hoitaja, joka hoitaa.... vaan nyt olen myös se tytär ja sisko, myös se miniä ja puoliso joka on menettänyt rakkaita ihmisiä.

Niin, itkeä voin vain omat itkuni ja omat suruni, jokaisen lopulta on tehtävä se omalta kohdaltaan ja ihan itse. Auttaa voi toista sillä polulla ja kenties apua saa mm. suruprosessin kaaviosta .
  • Shokkivaiheessa emme usko tapahtunutta todeksi ja tieto tapahtuneesta voi lamaannuttaa meidät tai saada reagoimaan voimakkaasti.
  • Reaktiovaiheessa tapahtunut ymmärretään todeksi. Tapahtunutta kerrataan yhä uudelleen. Menetyksen kokija voi keskittyä hoitamaan käytännön asioita, eikä suru aina näy ulospäin.
  • Käsittelyvaiheessa käydään lävitse menetystä. Surun lisäksi myös muut tunteet kuten viha, pelko tai helpotus voi nousta pintaan.
  • Sopeutumisvaihe auttaa löytämään elämään uuden tasapainon. Menetys on osa meitä eikä menetyksen aiheuttama kaiho ja kaipaus kokonaan häviä, mutta surutyön avulla menetys muuttuu muistoiksi. Elämänilo löytyy vähitellen uudelleen ja voimavaroja suunnataan suruprosessin sijasta muihin toimintoihin.


Onnea on voimaantua omassa kodissa, hiljaisuudesta nauttien, ne villasukat jalassa ja meditoiden äiti-maan sydämessä.

Huomenna aurinko nousee Laihialla 5.54 ja on päivä uusi. Elän, olen ja hengitän. Tunnen ja tunteilen, otan oman tilani - Kiitos elämäni ja kokemukseni.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti