Mistä lienee pälkähtikään päähäni kätilön ammattitutkinto - elämäni varrella olin tavannut ainakin yhden vaikuttavan kätilön, ihanan ystäväni mummun - vanhan kunnankätilön. Ihailin sitä kunnioitusta mitä hän herätti pienessä kunnassa, ja miten ihmiset muistelivat perheiden tärkeää ihmistä - Kätilöä - jonka haki miehet paikalle hevosella tai milloin kätilö sitten hiihtäen tai polkupyörällä kerkesi paikalle auttamaan vauvaa maailmaan.
Ajattelin - upea ammatti, valtava ammattitaito ja arvostettu työ.
Opiskelin 4½ vuotta, sain paljon valmiuksia alkaa kätilötyön haasteet ja ymmärsin että olen paljon vartijana. Perheiden Onni, Suuri Ilo sekä Musertava Suru ja Menetys, Koko Naisen Elämänkaari, Valinnat jotka vaikuttavat koko myöhemmän elämän ajan - Raskauden keskeytykset ja Suoraan synnytyksestä adoptioon annettavat lapset, eettiset ristiriidat, kohtaamisia elämänpolulla lapsettomuudesta -päihteitä käyttävään äitiin.
Valtava sydämenpalo työhön jossa kohdataan tunteet ilosta, onnesta, naurusta, itkuun, painostavaan hiljaisuuteen tai sielua raastavaan huutoon. Arvostaen jokaista Naista, Äitiä ja miehiä sekä perheitä heidän rinnallaan.
" Kaikki me ollaan oltu kätilön käsissä"
Olen saanut tutustua upeisiin kätilöihin, jotka kaikki ovat vaikuttanut minuun henkilökohtaisesti ja jättäneet sydämeeni jäljen. Olemmehan samaa heimoa. Omien lasten syntymät, työkaverit, omat opiskelukaverit, muutamat tutuiksi tulleet kätilöt, jopa lapsuuden leikkikaverinikin on kätilö, ohjatut opiskelijat vuosien varrella joista on tullut kätilöitä - upeita KÄTILÖITÄ.
Koen suurta surua, kun kuuntelen arvostelua siitä ansaitsemmeko työstämme rahallisen korvauksen vai voidaanko summia leikata. Mielelläni talkoisiin osallistun minäkin, mutten ammattini arvostuksen menetyksellä.
Muistan lukemattoman määrän hetkiä jotka ovat palaneet mieleen muistoina - hyvinä ja arvokkaina, tunteikkaina ja ainutlaatuisina.
Muistan millaista oli lähteä vastavalmistuneena kätilönä Englantiin työhön - muistan hetkiä jolloin ajattelin että työurani loppuu tähän -tunteeseen. Muistan iloa ja huumoria, naurua ja onnea, ihania lahjoja kätilölle - Osa niistä on edelleen tallessa 16 vuoden jälkeen.
Muistan millaista oli hoitaa ensimmäinen raskaudenkeskeytys raskausviikkoja oli 17 - pieni sydän sykki kauan, itkin ja kaikki muutkin kätilöt itkivät.
Muistan millaista oli kertoa vanhemmille että syntyvällä lapsella ei ole käsiä.
Muistan sen hetken, kun nostin vauvan äidin rinnalle - äiti ei reagoinut ilmeelläkään lapseen, ei koskenut - ei mitään, täysin tunteeton hetki -vauvakaan ei itkenyt, en minäkään silloin -mutta jälkeenpäin vuolaasti.
Muistan hetken, kun puhun synnyttäjälle puhelimeen koko matkan kun hän tulee sairaalaan - ponnistuttaa - luon uskoa, että kaikki menee hyvin. Sairaalassa hoidan synnytyksen ja onni ja tunteet turvallisesta synnytyksestä täyttävät huoneen.
Muistan, sen hetken kun äiti ja isä halaavat lämpimästi ja kiittävät - Olet ollut äiti-karhu tukenamme ja apunamme.
Muistan niitä ihania hetkiä, kun tapaan vanhempia joiden synnytyksen olen hoitanut - kaikilla niillä, lukuisilla lapsilla on pieni kolonen minun sydämessäni.
Ne ihanat hetket kätilöiden kanssa, kun jaamme tunteet joita kohtaamme. Työkaverini ovat työnohjaajiani, he tietävät tasan tarkkaan miltä tuntuu ja miten asiat tapahtuivat.
Joskus tilanteiden läpikäyminen vaatii useita päiviä ja useita keskusteluja työyhteisössä. Niin hyvässä kuin haasteissa - iloitsemme ilosta ja suremme surussa perheiden mukana.
Toivon syvällä sydämessäni ja vaatimaton pyyntöni olisi, että saamme pitää palkkamme ja lomamme - palkkaus on kuitenkin mittari työn arvostuksesta!
Rakkaudesta Kätilötyöhön
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti