Ajatuksia toiseen työhöni liittyen

Ensimmäisen oman lapseni sain vuonna 2001. Aikuisella iällä saatu lapsi oli minulle sopiva aika tulla äidiksi. Monenlaiset kokemukset oli koettu ja maailmallakin asuttu ja eletty, olin nauttinut jo aiemmista parisuhteista, elänyt sinkkunakin ja bailannut sieluni kyllyydestä.

Koin olevani valmis äidiksi ja omaan äitiyteen liittyviä mietteitä olin jo itseni kanssa käynyt läpi.

Englannissa työskennellessäni kävin työpaikkakoulutuksena osion jossa perehdyttiin päihteitä käyttävän äidin hoitoon. Tapasin monia joilla oli huumeongelma, lääkeriippuvuuksia mm. Petidinin väärinkäyttöä sekä useita joilla oli vakava alkoholiongelma.

Kiinnostukseni heräsi uudelleen. Selventääkseni tätä uudelleen heräämistä.... Valmistuin perushoitajaksi 1992, ja silloin tein päättötyöni Alkoholistin hoitoprosessista.


Monien sattumien kautta pääsin nykyiseen työpaikkaani ja sain alkaa työskentelyn tiimissä ja kohdata äitejä joilla on tai on ollut aiemmin päihdeongelma.

 Mitä tuo työ on?

 Se on kuin kätilötyö tai hoitotyö yleensäkin mielestäni,

välittämistä
kohtaamista
kuuntelemista
luottamusta
turvallisuutta
kontrollointia
kehumista onnistumisista
matkaamista yhdessä pieni pala elämässä, välillä edellä suuntaa näyttäen, välillä rinnalla ajatuksia jakaen, välillä perässä -eteenpäin työntäen.

Monilla on elämässä kokemus, jolloin nuo aiemmin luetellut asiat eivät ole toteutuneet koskaan!

Varsin koskettavaa luettavaa löytyy linkistä www.lasinenlapsuus.fi

 Suosittelen myös katsomaan videoklipin https://www.youtube.com/watch?v=LEnHgoSz7r0 Orpokoti

Aina on mahdollisuus muutokseen ja meistä jokainen voi olla se joka auttaa tuohon muutokseen, se voi olla se yksi välittävä sana, se voi olla se yksi oikea kysymys, se voi olla se yksi oikealla hetkellä läsnäolo.

 Kaiken avain on jälleen se lempiaiheeni : VÄLITTÄMINEN