Äsken kun kirjoittelin tuosta D-vitamiinista, tuli tämäkin aihe mieleeni. Mikä onkaan D-vitamiinipitoisuus suomalaisilla? Pimeys ja valottomuus saa tekemään epätoivoisia asioita, D-vitamiini vaikuttaa myös erilaisten aivojen välittäjäaineiden muodostumiseen.
Jotain muutakin pitäisi tehdä.....
Päivän sana on verkostoituminen, kerätään joukko asiantuntijoita tai virkamiehiä auttamaan perheitä tai niitä jotka apua tarvitsevat. Monessa tapauksessa saadaankin apua perheille ja monet motivoituvat itse auttamaan itseään.
Mutta, silti tapahtuu ikäviä tapauksia ja lastensuojelu saa kovia syytteitä, vaikka mieleeni tuleekin kysymys...voidaanko syy siirtää johonkin viralliseen tahoon, jos mätäpaise on toisaalla?? Sekin on tämän päivän trendi - vastuuttomuus. On päiväkodin ja koulun syy jos lapsi on ahdistunut ja ylivilkas....
Vastuu lähtee aina kotoa ja omista vanhemmista, samoin välittäminen. Sekä aikuisista yleensäkin!!
Varmasti tarvittaisiin konkreettista apua koteihin, aivan kuin eräs psykologi kirjoitti Hesarissa - kodinhoitajat takaisin. Monillakaan ei ole turvaverkkoa omalla paikkakunnalla - omat vanhemmat asuvat kaukana, tai eivät voi auttaa. Sisaruksia ei ehkä ole ja tuttaviakin vain muutamia, ja heitä ei voi vaivata, kun ovat samassa tilanteessa itsekin.
Yhteiskuntamme on muuttunut ja lapsiperheet ovat monesti leikkausten kohteena budjeteissa ja palveluja vähennetään. Nyt olisi hyvä aika muuttaa tuo käytäntö ja suunta - konkreettista apua kotiin ja vähemmän palavereja ja neuvotteluja. Enemmän aikaa hoivaamiseen ja kohtaamiseen, vaikkapa sämpylöiden leipomiseen ja lasten kanssa olemiseen.....
Rakkautta ja rajoja.....
Lapset tänä päivänä ovat varsin tietoisia oikeuksistaan ja osaavat sen myös napakasti ilmaista. Rajat ja Rakkaus on kuitenkin aikuisten annettava ja osoitettava - se on meidän tehtävä ja velvollisuus.
Siskoni nuorisotyöntekijänä kohtaa tuota rajattomuutta usein, mutta kun rajat välittäen laitetaan paikalleen, on usein myös välitön palaute nuorilta varsin sydämeen koskettavan hellyttävää.
Omalta osaltani olen jo ajat sitten päättänyt osallistua talkoisiin, ja monesti tuosta välittämisestä olen täällä blogissakin kirjoittanut. Komennan muitakin lapsia kuin omiani, osoitan rakkautta ja välittämistä lähimmäisilleni. Pyrin olemaan työssäni sellainen henkilö, joka auttaa yli työnkuvan ja tarvittaessa järjestän apua.
Suurella kunnioituksella ihailen sijaisperheitä ja -vanhempia, jotka kantavat kortensa kekoon ja auttavat lapsia saamaan elämäänsä turvallisia ihmisiä.
Johtotähtenä voisi kai pitää lausetta : YKSIKIN TURVALLINEN AIKUINEN LAPSEN ELÄMÄSSÄ VOI MUUTTAA KOKO ELÄMÄNSUUNNAN.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti