Elämän herkkyys

             Ei tunne tietänsä ihminen,
elo on hiukkanen, hetkinen,
valot, varjot vuoroin täyttää sen
kuka tietää päivänsä viimeisen.

Elämä on herkkä, niin hetki syntymän kuin kuolemankin. - Elo on hiukkanen - hetkinen.

 Valot, varjot vuoroin täyttää sen. On hetkiä ilon ja onnen, on hetkiä surun ja kaipuun. 

Niistä herkistä hetkistä koostuu kuitenkin onnellisia muistoja, paljon rakkautta ja iloa. Mieli on nyt haikea, kaipausta täynnä. Saimme eilen viestin, rakas ihminen oli päässyt taivaankotiin. 
Suurin tunne on kuitenkin kiitollisuus niistä vuosista, siitä rakkaudesta, voimasta joita on saanut kokea ja tuntea tämän ihanan ihmisen kanssa. 
 Oma poikani , herkkä lapseni, sanoi; äiti , lupaathan että et enää itke, ole iloinen että meillä on kaikki hyvin ja minun mummuni on elossa. Itku ei ole kivaa, ja sitäpaitsi isomummulla on kaikki hyvin vaarin luona.
 Lapsella on lapsen usko ja suoruus, ja saan taas ilolla havainnoida kuinka oikea se onkaan. 

Sydän tuntuu keveältä, rakkauden sanat sain sanoa ääneen ja ilon, onnen ja muistot olen tallettanut hyvin. Rakkailleni voin aina puhua, tiedän että minua kuullaan. Pullopostiini tiedän jo vastaanottajat... 

 laulun sanoin....terveiset sinne taivaaseen



There is nothing to find, only to realize. There is nothing to become, only to be. There is nothing to fear, only to love.

~Marianne Williamson♥