Eilen kyyneleet sumensivat silmiäni, ajatuksesta, että tänään saatamme matkaan rakkaan mummuni. Elämä on hetkiä, on aika syntyä - on aika kuolla, on aika syttyä - on aika sammua.
Mietin kovasti millaiset jäähyväiset korttiini kirjoittaisin... päädyin mukailemaan laulua, jonka sanat alkuperäisesti menevät näin;
Keinutan, kuuntelen
sut suojaan peittelen.
Keinutan, myöhä on
jo kuulen aallokon.
Ethän pelkää pimeää
siel on monta kynttilää.
Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan.
Yötä vasten vaikka lähdet
jatka vain vaikka on
se suuri suunnaton.
Kohti valkeata rantaa
laivaan mun laulujen
sä kuljet tietäen.
Ettet pelkää enempää
siel on monta kynttilää.
Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan
Ethän pelkää pimeää
siel on monta kynttilää.
Nuku vain jos väsyttää
vielä valvon vierellä.
Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan.
Ja lohtu on mulle
että siellä on kaikki sulle.
Toiseen korttiin ,tervehdykseen 4.sukupolven edustajilta , mietin myös kauan lauseita. Ajatuksena vain, että Muumit sen kertovat.... Mummu oli kuin muumimamma , koti tuoksui aina hyvälle, puhtaalle ja usein vastaleivotulle leivälle tai leivonnaisille. Minun mummulassani oli aina tilaa vieraille, ja kaikki varmasti tunsivat hänet äidillisenä ja välittävänä ihmisenä.
Löysinkin, kun etsin......
Oli alkanut hämärtää ja pimenevä taivas oli tummanpunainen. Ja juuri kuustenlatvojen yläpuolella loisti punainen kipinä, joka muistutti kaukaista tähteä.
Hyvää matkaa missä ikinä kuljetkin......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti